Erämiehen kosinta
Juhannushan on tunnetusti
täynnä rakkauden taikaa ja senpä kunniaksi ajattelinkin kertoa teille, miten
Rikun kosi.
Ollaan puhuttu jo paljon
avioitumisesta lähivuosina sekä pohdittu mahdollista hääpäivää. Välillä turhauduin niin paljon odottamaan kysymystä. Alunperin ajattelin, että ennen
yhteistä velkavankeutta täytyisi papilta aamen hakea, mutta annoin kuitenkin
siinä periksi. Varmistelin vuodenvaihteen aikana että onhan meininki nyt sitten
aina yhdessä olla, kun en ajatellut montaa taloa ostaa (tai varsinkaan
rakentaa). Alkuvuodesta ajatukset sitten täyttikin rakentaminen, ja koko häistä
haaveilu jäi taka-alalle.
Hiihtolomalla matkustettiin
Rovaniemelle mökille. Oltiin tälläkertaa vain kolmistaan matkassa. Lomailu ja
rauhallinen yhdessäolo teki niin hyvää remonttipuristuksen jälkeen. Syötiin
hyvin, saunottiin paljon ja retkeiltiin. Lunaa vietiin jäniksiä etsimään lähes
päivittäin. Jänismetsällä me oltiin silloinkin, kun hetki tuli. Tehtiin nuotio
Kampsajoen varteen. Riku jäi pitämään nuotiota ja minä menin Matiaksen kanssa
laskemaan joenpenkalta pulkalla. Lunan ajohaukku kantautui ajoittain metsästä.
Tultiin Matiaksen kanssa
nuotiolle, Matias hyppi iloisena lumihangessa. Aurinko paistoi aina välillä pilven
takaa. Keli oli mukavan leuto, edellisen päivän kylmä viima oli tyyntynyt.
Istuin Rikun viereen nuotiolle, mutta tämä kaappasikin syvälle kainaloonsa. Sitten
se katsoi syvälle silmiin ja kysyi; ”No meeksä mun kans ny kihiloohin, eiku
siis naimisiin?”. Yllätyin kysymyksestä ja hämmetyneenä kysyinkin ensimmäisenä
että ”ai oikeesti?”. Riku katsoi hölmistyneenä myöskin ja vastasi että nojoo, oikeasti.
Sitten sainkin jo sanottua että tottakai meen. Hymyilyttää aina kun tilannetta
muistelee, ja lämpö täyttää mahanpohjan. Missäpä muualla sitä tommonen erämies
kosiskaan, kun mettästyksen lomassa.
Montaa pusua romanttiseen
hetkeen ei toki mahtunut, sillä ei aikaakaan, kun Matiaksen huuto ”Täältä tulee
hiisaurus!!” (dinosaurus) kaikui korvissa ja poika hyökkäsi päällemme. Iloisesti
upottiin kaikki lumikasaan, ja siellä möngittiin ja naureskeltiin hetki. Päälle
popsittiin makkarat ja kolmensuklaan herkkukeksejä. Ja vähän väliä täytyi
tietysti vakoilla tracker -sovelluksesta missä meidän Lunsku viipottaa. Just
parasta että tilanne oli tuollainen, eikä mikään liian järjestetty illallinen tms.
Jos tyyppi kosii silloin, kun möngit
ilman meikkiä toppavaatteet päällä hangessa ja naurat omille jutuillesi
katketaksesi (sillävälin kun muut nauraa lähinnä sun naurulle) niin sillon se
varmaan oikeesti haluaa olla aina yhdessä. Tai on yhtä vinksahtanut, kuka tietää.
😊
Mä olin jo kauan sitten
sanonut, että haluan valita itse sormukseni. Niinpä suunnattiin ostoksille Rovaniemelle.
Olin jo katsellut vaihtoehtoja netistä ja mielessäni oli selkeä suunnitelma sormuksesta.
Halusin kohoavan timantin, vaikka en ollutkaan varma olisiko se hankala. Alun
perin ajattelin haluavani ehdottomasti valkokultaisen, Riku tahtoi kultaisen. Kultajousesta
kokeilin haluamaani mallia ensin valkokultaisena. Kokeilin kultaisenakin, ja se
olikin ihan täydellinen. Mietin vielä, mihin yhdistäisin sormuksen ja
sovittelimme myyjän avustuksella sormukseen sopivaa paria. Huomatessani, miten
monta mallia sormukseen sopi, päätös oli selvä. Matiasta ei paljon ostokset kiinnostanut,
se makoili Kultajousen lattialla ja katsoi Rikun puhelimesta Ryhmä Hauta.
Kihlajaisia juhlittiin 18.5.
Savipaja Lintukodon Kaukametsän juhlatilassa. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja
tila mielettömän kaunis, monine ihanine yksityiskohtineen. Suosittelen
ehdottomasti tilaa juhliin, erityisesti keväällä ja keällä. Juhlatilaa ympäröi
ihan mielettömän kaunis puutarha ja muutenkin miljöö on ihana maalaismaisema. Saatiin avain
perjantaina aamulla ja palautettiin sunnuntaina iltapäivällä. Kahvikalusto oli
yli viidellekymmenelle ja kylmää sekä viileää säilytystilaa oli todella hyvin.
Keittiöön pääsi myös kulkemaan kätevästi omasta ovestaan. Meidän äidit, sekä
mun sisko loihti tarjottavat ja ne maistuivat kaikille todella hyvin. Näistä
juhlista opittiin, että gluteeniton -kylttiä pitää todella valvoa kun juhlissa
on pieniä lapsia. Nyt sattui nimittäin niin, että gluteeniton kyltti oli
siirtynyt tavallisiin kekseihin. Onneksi Keliaakikko ystävälleni ei käynyt kovin
pahasti.
Teemaväriksi keväisiin juhliin
valikoitui keltainen, kun löysin ihanan keltaisen Vilan mekon Aukialta. Rikulle
kravatin metsästäminen oli huomattavasti haastavampaa, mutta onneksi Pukumies
ei pettänyt tälläkään kertaa. Mun ystävä Jonna laitto mun hiukset, tuli kyllä niin upea kampaus. Päivällä pidettiin kahvitilaisuus ja illalla juhlittiin vielä ystävien kanssa yön pikkutunneille asti. Niin kiitollinen meidän kaikista ihanista läheisistä, jotka tekivät meidän päivästä täydellisen.
Hääpäivänkin päättäminen kävi melko
helposti ja onneksemme kaikki haluamamme palvelut olivat vielä vapaana
kyseiselle päivälle. Olemme tutustuneet ystäväni grillijuhlissa elokuun
ensimmäisenä viikonloppuna vuonna 2010. Häitämme juhlitaan siis tasan 10 vuoden
kuluttua ensitapaamisesta.
Nyt meitä yhdistääkin sormusten lisäksi yhteinen velkavankeus, joka käytiin aiemmin viikolla allekirjoittamassa. Juhannuksen R on töissä, me lähdetään pojan kanssa ystäväni mökille. Ihanaa juhannusta kaikille. <3
Kommentit
Lähetä kommentti