Erämiehen kosinta

Juhannushan on tunnetusti täynnä rakkauden taikaa ja senpä kunniaksi ajattelinkin kertoa teille, miten Rikun kosi.

Ollaan puhuttu jo paljon avioitumisesta lähivuosina sekä pohdittu mahdollista hääpäivää. Välillä turhauduin niin paljon odottamaan kysymystä. Alunperin ajattelin, että ennen yhteistä velkavankeutta täytyisi papilta aamen hakea, mutta annoin kuitenkin siinä periksi. Varmistelin vuodenvaihteen aikana että onhan meininki nyt sitten aina yhdessä olla, kun en ajatellut montaa taloa ostaa (tai varsinkaan rakentaa). Alkuvuodesta ajatukset sitten täyttikin rakentaminen, ja koko häistä haaveilu jäi taka-alalle.

Hiihtolomalla matkustettiin Rovaniemelle mökille. Oltiin tälläkertaa vain kolmistaan matkassa. Lomailu ja rauhallinen yhdessäolo teki niin hyvää remonttipuristuksen jälkeen. Syötiin hyvin, saunottiin paljon ja retkeiltiin. Lunaa vietiin jäniksiä etsimään lähes päivittäin. Jänismetsällä me oltiin silloinkin, kun hetki tuli. Tehtiin nuotio Kampsajoen varteen. Riku jäi pitämään nuotiota ja minä menin Matiaksen kanssa laskemaan joenpenkalta pulkalla. Lunan ajohaukku kantautui ajoittain metsästä.

Tultiin Matiaksen kanssa nuotiolle, Matias hyppi iloisena lumihangessa. Aurinko paistoi aina välillä pilven takaa. Keli oli mukavan leuto, edellisen päivän kylmä viima oli tyyntynyt. Istuin Rikun viereen nuotiolle, mutta tämä kaappasikin syvälle kainaloonsa. Sitten se katsoi syvälle silmiin ja kysyi; ”No meeksä mun kans ny kihiloohin, eiku siis naimisiin?”. Yllätyin kysymyksestä ja hämmetyneenä kysyinkin ensimmäisenä että ”ai oikeesti?”. Riku katsoi hölmistyneenä myöskin ja vastasi että nojoo, oikeasti. Sitten sainkin jo sanottua että tottakai meen. Hymyilyttää aina kun tilannetta muistelee, ja lämpö täyttää mahanpohjan. Missäpä muualla sitä tommonen erämies kosiskaan, kun mettästyksen lomassa.

Montaa pusua romanttiseen hetkeen ei toki mahtunut, sillä ei aikaakaan, kun Matiaksen huuto ”Täältä tulee hiisaurus!!” (dinosaurus) kaikui korvissa ja poika hyökkäsi päällemme. Iloisesti upottiin kaikki lumikasaan, ja siellä möngittiin ja naureskeltiin hetki. Päälle popsittiin makkarat ja kolmensuklaan herkkukeksejä. Ja vähän väliä täytyi tietysti vakoilla tracker -sovelluksesta missä meidän Lunsku viipottaa. Just parasta että tilanne oli tuollainen, eikä mikään liian järjestetty illallinen tms. Jos tyyppi kosii silloin, kun möngit  ilman meikkiä toppavaatteet päällä hangessa ja naurat omille jutuillesi katketaksesi (sillävälin kun muut nauraa lähinnä sun naurulle) niin sillon se varmaan oikeesti haluaa olla aina yhdessä. Tai on yhtä vinksahtanut, kuka tietää. 😊

Mä olin jo kauan sitten sanonut, että haluan valita itse sormukseni. Niinpä suunnattiin ostoksille Rovaniemelle. Olin jo katsellut vaihtoehtoja netistä ja mielessäni oli selkeä suunnitelma sormuksesta. Halusin kohoavan timantin, vaikka en ollutkaan varma olisiko se hankala. Alun perin ajattelin haluavani ehdottomasti valkokultaisen, Riku tahtoi kultaisen. Kultajousesta kokeilin haluamaani mallia ensin valkokultaisena. Kokeilin kultaisenakin, ja se olikin ihan täydellinen. Mietin vielä, mihin yhdistäisin sormuksen ja sovittelimme myyjän avustuksella sormukseen sopivaa paria. Huomatessani, miten monta mallia sormukseen sopi, päätös oli selvä. Matiasta ei paljon ostokset kiinnostanut, se makoili Kultajousen lattialla ja katsoi Rikun puhelimesta Ryhmä Hauta.

Kihlajaisia juhlittiin 18.5. Savipaja Lintukodon Kaukametsän juhlatilassa. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja tila mielettömän kaunis, monine ihanine yksityiskohtineen. Suosittelen ehdottomasti tilaa juhliin, erityisesti keväällä ja keällä. Juhlatilaa ympäröi ihan mielettömän kaunis puutarha ja muutenkin miljöö on ihana maalaismaisema. Saatiin avain perjantaina aamulla ja palautettiin sunnuntaina iltapäivällä. Kahvikalusto oli yli viidellekymmenelle ja kylmää sekä viileää säilytystilaa oli todella hyvin. Keittiöön pääsi myös kulkemaan kätevästi omasta ovestaan. Meidän äidit, sekä mun sisko loihti tarjottavat ja ne maistuivat kaikille todella hyvin. Näistä juhlista opittiin, että gluteeniton -kylttiä pitää todella valvoa kun juhlissa on pieniä lapsia. Nyt sattui nimittäin niin, että gluteeniton kyltti oli siirtynyt tavallisiin kekseihin. Onneksi Keliaakikko ystävälleni ei käynyt kovin pahasti.

Teemaväriksi keväisiin juhliin valikoitui keltainen, kun löysin ihanan keltaisen Vilan mekon Aukialta. Rikulle kravatin metsästäminen oli huomattavasti haastavampaa, mutta onneksi Pukumies ei pettänyt tälläkään kertaa. Mun ystävä Jonna laitto mun hiukset, tuli kyllä niin upea kampaus. Päivällä pidettiin kahvitilaisuus ja illalla juhlittiin vielä ystävien kanssa yön pikkutunneille asti. Niin kiitollinen meidän kaikista ihanista läheisistä, jotka tekivät meidän päivästä täydellisen.

Hääpäivänkin päättäminen kävi melko helposti ja onneksemme kaikki haluamamme palvelut olivat vielä vapaana kyseiselle päivälle. Olemme tutustuneet ystäväni grillijuhlissa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna vuonna 2010. Häitämme juhlitaan siis tasan 10 vuoden kuluttua ensitapaamisesta. 

Nyt meitä yhdistääkin sormusten lisäksi yhteinen velkavankeus, joka käytiin aiemmin viikolla allekirjoittamassa. Juhannuksen R on töissä, me lähdetään pojan kanssa ystäväni mökille. Ihanaa juhannusta kaikille. <3