Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Rakkauslomalla Vaasassa ja muita kuulumisia

Kuva
Viime viikonloppu hujahti nopeasti ja piti sisällään paljon ihania juttuja. Viimeaikoina, kun mulla on aika tiukka jakso koulussa, ja on ollut hirvimettät ja päivystykset (siis Rllä), on perheen yhteinen aika, ja erityisesti parisuhteen yhteinen aika ollut kortilla.  Nyt kuitenkin otettiin takaisin, ja perjantaina lähdettiin uimahalliin. M nautti täysillä, ja olis polskinut vaikka kuinka, mutta uimahallin kellukkeet eivät ihan riittäneet tukemaan. Siitäkös herra suutahti kun piti pitää kiinni, kun "minä itte".  Lauantaina käytiin aamulenkillä ihanassa auringonpaisteessa, oli kyllä niin ihanaa sateisen ja sumuisen viikon jälkeen. Sitten vietiin lapsoset hoitoon ja iltapäivällä suunnattiin Vaasaan.  Olin varannut meille Scandic Vaasasta huoneen, jossa oli oma sauna ja poreamme. Sen ihmeellisempiä suunnitelmia meillä ei ollut, kuin käydä syömässä ja nauttia poreista ja ihan vaan jutella. Niin vähän on viimeaikoina pystynyt kuuntelemaan toisen kokonais

MIMMIT TIMMIKSI VOL. 1

Kuva
Aloitin 1.10.  Ritakin  Mimmit timmiksi! -valmennuksen. Jotenkin nyt kun työkään ei oo enää uusien apuvälineiden myötä fyysisesti erityisen kuormittavaa, ja vapaa-ajallakaan ei ole tullut liikuttua, kunto on romahtanut ja kesällä tuli muutamakin kilo, ruoka oli hyvää ja sommersby. :-D Vaikka siis todellisuudessahan me liikutaan aika paljon, mutta sellanen liikunta mistä kunto kohoais ja tulis rasitusta niin se on puuttunut. Tavoitteeksi asetin pudottaa ainakin 8kg painoa ja saada ruokarytmi kuntoon, sekä opetella uudelleen löytämään aika liikunnalle. Just tästä muuten yhden vanhemman naisen kanssa keskusteltiin uimahallin pukkarissa, ja se mulle heristi sormiaan että kyllä sitä kuule pitää vaan opetella ottamaan sitä omaa aikaa omalle hyvinvoinnille. Lupasin noudattaa neuvoa. Vaikka periaatteessa meillä syödään suhteellisen terveellisesti, niin mun kompastuskivi on ollut päivät yksin kotona. Niin silloin kun M oli ihan pikkunen, ja erityisesti nyt kuluneen vuoden aikana, kun

Lokakuun kuvia ja kuulumisia

Kuva
Ollaan tehty paljon metsäreissuja, lyhyitä ja pitkiä, onnistuneita ja epäonnistuneita. Koulutettu koiraa ja/tai käyty sienessä. Välillä uhmaikäinen on lähtenyt paapan kyydissä kirkuen väsymystä, välillä hän on ollut ikionnellinen jokaisesta löytämästään ihmeellisestä asiasta. Välillä ei ole bongattu sienen sientä, välillä ollaan saatu mahtavia saaliita. Joillakin reissuillla Luna on "irronnut" hienosti, eli lähtenyt itsenäisesti tutkimaan ympäristöä näköetäisyyden ulkopuolelle ja haeskelmaan mahdollisia hajuja. Toisinaan se on nököttänyt jaloissa kuin mikäkin tatti ja haaveillut makkarasta. Sitä kuitenkaan saamatta. Matias oli mulla viime viikolla luennolla mukana, kun herra ilmoitti aamulla kurkkukivusta ja ajattelin että se ei voisi hoitoon mennä. Tyyppi oli kuitenkin niin pirteä ja söi jo pian aamupalankin ilmoituksen jälkeen, että otin hänet sitten mukaan luennolle. Hienosti jaksoi katsella pädiltä piirrettyjä ja loppuajan tassutteli

Tuore mestari

Kuva
Tänään meillä oli juhlapäivä, kun Rikun parin vuoden uurastus vihdoin palkittiin. Monta reissua Tampereelle, monenlaista hulabaloota lastenhoitojärjestelyissä. Lukemattomia hiusten haromisia tehtävien kanssa. Kilometrin pituinen (noin niinkuin vähintään) lopputyö. Lopuksi näyttö työpaikalla. Koko aamun katselin puhelinta hermona ja odottelin että koska se piippaa. Puoliltapäivin tuli tieto, että loppunäyttö oli mennyt läpi ja mies näin ollen lopullista todistusta vaille voimalaitosmestari. Saatiin siis mestari tähänkin perheeseen, vaikka mä raksamesun opinnoista luovuinkin. =)  ps. Kun en oo saanut aikaseksi maalata meidän keittiökaappien ylläolevaa pinkkiä seinää, niin luovutin ja ostin nyt sitten siihen mätsäävän kapan. Päivälliseksi sankari sai kermassa haudutettua myskikurpitsaa, parsakaalia, bataattia ja sipulia sekä possun piffiä.  Kakku sai nimekseen "voimalaitosmestarin suklaaunelma". Se on siis nopeasti väännetty kääretorttu (heti kun sain tiedon

Hirvikäristys bataattimuusilla.

Kuva
Hirvikäristys on yks mun lemppariruuista. Tai käristys ylipäätään, voi se olla kauriista tai porosta tai mistä vaan. Mutta onhan siinä vaivaa kun pitää jäistä könttiä veistellä kädet kohmeessa, että ei nyt ihan mikään arkiruoka meillä ainakaan. Ellei sitten oo tehnyt illalla seuraavaa päivää varten yms. Mä välillä kokkailen illalla valmiiksi kun R on iltavuorossa seuraavalle päivälle, kun se on niin inhottavaa alottaa ihan aasta (tietysti riippuu mitä on tekemässä) kun tulee neljän jälkeen päikystä ja koulusta. En kuitenkaan ennakoi samalla tavalla kun R on aamuviikolla ja kotiudutaan kaikki siinä neljän aikaan? Vois petrata siinäkin niin ei tarvis olla nälkäkiukkunen. Hirvikäristysohjeita näytti olevan tosi paljon, joten en nyt sitä ala kirjoittamaan. Omani tykkään haudutella paistamisen jälkeen vähäisessä lihaliemellä varustetussa vesimäärässä, ja reilusti riistamaustetta. Tälläkertaa tein sen ainaisen pottumuusin sijaan bataattimuusia ja kävi kyllä hyvin yhteen lihankin kans

Tutteja oravalapsille

Kuva
Matias sai tutin suuhunsa jo laitoksella ja tutti onkin ollut rakas tuki ja turva. Kun poika tasan vuosi sitten aloitti hoidon, oli tutti vielä hetken kuvioissa. Kun hoitotaipaleessa päästiin alkuun, jätettiin tutti pois päiväsaikaan ja sen sai vain nukkumaan mennessä. Vaikka kaiveli se kaikenmaailman vauvatutteja ties mistä koloista aina välillä suuhunsa. Nyt kun lähdettiin mökiltä lauantaina 25. elokuuta, tutit jäi mökin pihaan kannon päälle odottamaan, että oravaemo hakee ne oravavauvoille.  Mietittiin että kumminpäin tehdään, leikataanko tutti ja sanotaan että se on loppu, vaiko tämä eläinlapsi juttu. Jotenkin se sopi tilanteeseen vaan paremmin ja valittiin eläinlapsi tarina. Ylipäätään halusin että Matiaksella on sen verran ikää, että hänelle voi oikeasti selittää mitä tuteille tapahtui, koska se tutti oli niin kovin rakas.  Noin viikon verran iltaisin tuttia ikävöitiin ja käytiin yhdessä läpi missä tutit ovat. (Ky