ANSOUFII

Luna on viikossa asettautunut pikkuhiljaa. Paljon pikkutyyppi vielä nukkuu, ihmeen hyvin jopa pojan leikkiessä leikkejään. Hyvin on onneksi Matiaskin antanut koiran nukkua. Matias testasi koiranpedin, ilmeisesti oli ihan hyvä nukkua. Luna itse oli kömpinyt viileälle kivilaattialle nukkumaan.  Näiden kahden ystävyys ei ihan tyylipuhtaasti lähtenyt käyntiin, vaikka M kovin innoissaan koiran saapumisesta olikin. Mutta käymällä läpi rajoja miten ja milloin koiraan saa koskea, ja kehumalla,kehumalla ja kehumalla pojan toimiessa oikein, on näistä tullut hyvät kaverit. Välillä painivat ja välillä M tulee huutaen: "Äitiiiiiiiiii, Una syö minut!".  Parina päivänä kun olin aamuvuorossa, Luna oli mulla mukana töissä. Siellä se keräsi rapsutuksia ja ihastelua,sekä nimettiin terapia koiraksi.  Lähinnä toki vain nukkui ja kävi pissulla. Torstaina pikkuinen jäi ekaa kertaa yksin pariksi tunniksi. Rauhallisesti jäi köllimään pedilleen ja rauhallisena katseli kun

Perjantaina saavuin taas, jo toista kertaa valmiiseen (tai melkein valmiiseen) ruokapöytään. Sitten pakkailin laukun ja noudin naapurista daamin matkaseurakseni. Käväistiin kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita viikonloppua varten (ja viinitonkka). Mökkimatka ja yksi kesän odotetuimmista viikonlopuista sai alkaa. Mökkimatka tosin päättyikin paljon nopeammin kuin olin ajatellut, koska koko kesän olin kuvitellut olevani menossa ähtäriin, missä ystäväni vanhemmilla mökki oli vuosia sitten, mutta nykyinen mökki sijaitseekin Kuortaneella, joten matkaa ei ollut kun reipas vartti. Mökkiemäntä hemmotteli meitä erikoisella pitsalla, johon tuli pohjalle keitetystä punajuuresta tehtyä survosta, jota hän ilmeisesti kiinteytti parilla potulla. Täytteeksi pitsaan tuli vuohenjuustoa ja sipulia. Kun pitsa oli ollut uunissa, päälle laitettiin vielä rucolaa& balsamicokastiketta. Olen kyllä aiemminkin maistanut punajuuri-vuohenjuusto-balsamicokastike kompoa ja sen hyväksi todennut, mutta pitsan

Eilen sunnuntaina startattiin aamutuimaan taas auto kohti Rautalampea. Mietittiin lauantai-iltana, että pitäisikö M kuitenkin laittaa hoitoon ja mennä rauhassa hakemaan Lunaa. Aamulla herätessämme  M ilmoitti kirkkaalla äänellä että tänään mennään hakemaan autolla koiravauva. Niimpä lähdettiin kaikin matkaan, ja hyvin meni matka muutamia lyhyitä turhautumisia huomiomatta. M toki on kokenut matkustaja ja Lappiinkin istuu melko mutkattomasti. Tälläkertaa mentiin Saarijärven yms. kautta, kun viimeksi mentiin jotain mutkaista pikkutietä missä ei pahemmin pysähdyspaikkoja ollut. Heti perille päästyämme laitoimme Lunan oman pyyhkeen pentujen "pesään", että siihen tarttuisi tuttua tuoksua helpottamaan asettumista uuteen kotiin. Kun pennut päästettiin irti, Luna jäi meidän jalkoihin pyörimään, ihan kuin olisi tiennyt,  muiden vilistäessä kuka minnekin. Kasvattajat ohjeistivat vielä ja täyteltiin paperit kahvikupposten lomassa. Sitten lähdettiin pentu kainalossa kohti kotia ja uu

Käytiin muutama viikko sitten hakemassa kasa koirakirjoja kirjastosta ja ruvettiin palauttelemaan mieleen koiran ensitaipaleella muistettavia asioita. Matiaksen ikä tuo koirankoulutukseen oman haasteensa, mitä ei kummallakaan aikaisempien koirien kanssa ole ollut. Nyt erityisesti täytyy olla äärimmäisen johdonmukainen ja täsmällinen tapakoulutuksessa, kun kouluttaa vahvan metsästysvietin omaavan rodun perhekoiraksi. Taustatutkimuksen mukaan se onnistuu kyllä, mutta vaatii vaan todennäköisesti kaksin- tai kolminkertaisen määrän toistoja koulutuksessa seurakoiraan verrattuna. Erään lemmikkikaupan työntekijä kyllä sanoi, että eipä sellainen mettäkoira ikinä nätisti hihnassa kulje. Toivottavasti onnistutaan tämä todistamaan vääräksi väitteeksi. R on keskustellut monien ihmisten kanssa joulukuisen koiran hankinta päätöksen jälkeen, ja kaikki joilla dreeveri sisäkoirana on ollut, ovat kehuneet sen soveltuvan erinomaisesti sisäkoiraksi ja perhekoiraksi. Tietysti se myös tarvitsee riittäv

Helteinen viikko on sujunut melko mukavasti, vaikkakin olen ollut paljon töissä ja ensiviikon tentti nostaa sekin stressitasoja. Mutta kun pitkästä aikaa on tälläisiä säitä, pitää niistä nauttia!  Maanantaina käytiin Matiaksen kummitätsyn kanssa sovittelemassa mulle uusia silmälaseja, M viihtyi hienosti sen aikaa kun sovittelin kehyksiä (kiitos youtuben). Löysin hyviä vaihtoehtoja jota jäin pohtimaan, sen jälkeen suuntasimme Vohvelihetkeen herkuttelemaan ja lopuksi torkalle kahville. Jos et ole käynyt, mene käymään Vohvelihetkessä. Se on ihana!  Keskiviikkona lähdettiin heti töiden jälkeen Ylikylään koko perhe, mumman herkkujen äärelle. Käytiin louhoksella uimassa, oli kyllä niin virkistävää!  Mummolan varaston kätköistä löytyi krokotiilikin, oli senkin aika päästä polskimaan!  Meidän pieni vesipeto ei olisi millään malttanut lähteä vaan olisi varmaan polskinut loputtomiin. Rovaniemelläkin M piti kiskoa pois hyisestä kemijoesta kesäkuun alussa. Hänen

Viikonvaihde meni taas melko liukkaasti, varsinkin torstain ja perjantain vapaapäivät. Torstaina pakkauduttiin autoon aamutuimaan ja ajeltiin Rautalammelle (jossain Jyväskylän ja Kuopion välimaastossa) tapaamaan meidän pikkuvauvaa, joka melkein viisi viikkoinen.  Sieltähän löytyi kasa pieniä palleroita, oltiin kyllä ihan myytyjä. Ehdittiin nähdä kun he jaksoivat hetken leikkiä ja söivät. Sitten ne taas mönki kasaan ja alkoi paapia. Raasuja. Tasan kaksi viikkoa pitäisi malttaa odottaa, sitten saadaan hakea meidän hartaasti odotettu perheenjäsen kotiin.  Tässä hän on. Meidän Aronsuon Luna. Valloittava tapaus. Tiedossa on pitkiä päiviä kun odotellaan pikkutyyppiä kotiin, mutta onneksi on vielä kaikenlaista puuhaakiin, koira-aitaus pitäisi kasata, turvaporttteja asennella ja hankkia ja monta tarviketta vielä puuttuu. Talutushihna ja kynsisakset ehdittiin jo viikonloppuna hnakkia.  Rautalammen reissun lisäksi ollaan ehditty käydä kaupoilla, puistoilla ja ke