Tervetuloa kotiin, Luna

Eilen sunnuntaina startattiin aamutuimaan taas auto kohti Rautalampea. Mietittiin lauantai-iltana, että pitäisikö M kuitenkin laittaa hoitoon ja mennä rauhassa hakemaan Lunaa. Aamulla herätessämme  M ilmoitti kirkkaalla äänellä että tänään mennään hakemaan autolla koiravauva. Niimpä lähdettiin kaikin matkaan, ja hyvin meni matka muutamia lyhyitä turhautumisia huomiomatta. M toki on kokenut matkustaja ja Lappiinkin istuu melko mutkattomasti. Tälläkertaa mentiin Saarijärven yms. kautta, kun viimeksi mentiin jotain mutkaista pikkutietä missä ei pahemmin pysähdyspaikkoja ollut.

Heti perille päästyämme laitoimme Lunan oman pyyhkeen pentujen "pesään", että siihen tarttuisi tuttua tuoksua helpottamaan asettumista uuteen kotiin. Kun pennut päästettiin irti, Luna jäi meidän jalkoihin pyörimään, ihan kuin olisi tiennyt,  muiden vilistäessä kuka minnekin. Kasvattajat ohjeistivat vielä ja täyteltiin paperit kahvikupposten lomassa. Sitten lähdettiin pentu kainalossa kohti kotia ja uudenlaista elämää.

Automatka meni hienosti, Luna istui minun sylissäni pyyhkeen päällä. Vähän se ulahti jos vaihdoin hänen asentoa että saan itse vaihdettua asentoa ja sen jälkeen aina hetken tärisi, mutta sitten taas rentoutui. Vähän nukkuikin välillä, mutta lähinnä kuitenkin tarkkaili tilannetta. Risteyksissä piti aina luurata että mihinkä sitä ollaan menossa.

Pari kertaa pysähdyttiin, raasu oli kun apinan poikanen, tarras tiukasti kiinni ja tunki kuononsa mun kaulaan kiinni. Vähän välillä kurkki. Hienosti kuitenkin kävi pissalla molemmilla pysäkeillä. Hih, mun nassusta vähän näkyy perjantain juhlajuomat, mutta mökkeilystä lisää myöhemmin.

Kotiin päästyämme Luna tutki vähän paikkoja ja pihalla innostui heti leikkiin. Pian kuitenkin säikähti Matiaksen vähän liian rajuja touhuja ja sitten vain nökötti peloissaan sisällä. Kehotettiin Matiasta rauhoittumaan ja pian Lunakin rohkaistui uudelleen liikkumaan sisällä. Jonkin aikaa Luna nökötti väsyneenä ja sen näköisenä että mihin mut oikein on tuotu, mutta kömpi sitten hienosti omalle pedilleen ja sammahti.

Laitettiin pyyhe joka oli ollut pentujen seassa pedin päälle. Rassukka on niin pikkuinen isolla tyynyllään. Hienosti Matiaskin uskoi, että kun Luna on pedillään, ei sinne ole asiaa. Mutta tarkkailla saa kokoajan.

Nokosten jälkeen rohkeuttakin oli jo piirunverran enemmän ja ulkona nuuskuteltiin aitauksen jokainen nurkka. Poikakin osasin olla jo rauhallisemmin kun oli käynyt purkamassa energiaansa trampoliinillä.

Pihalla Luna innostui jo kunnolla leikkimään, kanniskeli leluaan ylpeänä ja haastoi meitäkin leikkiin.
Sydän on kyllä sulaa vahaa, niin kaunis ja pikkuinen raasu. Mutta se on varsin lyhyt laina, heti täytyy alkaa koulutuspuuhiin. Löytyi vauvalta tosin jo metkujakin, vähän piti maistaa miltä äitin kirsikkapuu maistuu. Koulutusta tosin Lunan tapauksessa saa enemmänkin jatkaa, kuin "aloittaa". Suosittelen lämpimästi ottamaan koiran rotua kasvattavasta kennelistä, erityisesti jos rotu on uusi. Luna on nyt esimerkiksi pyytänyt joka kerta pihalle, eikä yhtäkään pissua ole päässyt sisälle. Vaikka ei kyse olekaan kuin vasta kohta täyteen tulevasta vuorokaudesta, on se mun mielestä aika huikea suoritus seitsemän viikkoiselle pikkutyypille.

Ensimmäinen yökin meni hyvin. R nukkui sohvalla koiranpeti lattialla vieressään. Vähän Luna oli välillä nyyhkinyt, mutta tyyntynyt silittelemällä. Rn lähtiessä töihin, siirryin sohvalle nukkumaan, silloin Lunaa itketti niin että tyyntyi nukkumaan vasta kun pidin kättäni pedillä niin, että se oli hänen tyynynsä. Aamulla heräsi reipas pikkutyyppi, joka juoksi iloisesti aitauksessaan ja haastoi jo Matiastakin leikkiin. Sisällä Luna vielä tarkkailee maisemia lähinnä omalta tyynyltään, mutta tekee kyllä pieniä tutkimusmatkoja. Ruokakin jo maistuu.

Enää 9 vuoroa töissä ja sitten saadaan viettää kuukauden pennunhoito loma. <3