Ruokaa, rokkia ja rentoutumista

Perjantaina kun kello löi puoli kolme, astelin vihdoin viettämään odotettua vapaata viikonloppua. Mulla on yleensä kerran kuukaudessa vapaa viikonloppu, toki joskus kaksikin, riippuu ihan siitä miten viikot sijoittuvat. Eli se on aina aika spessua. Jos ei tehdä erikoisjärjestelyjä, niin yhteinen vapaa viikonloppu meillä on kuuden viikon välein. Mutta koitetaan me niitä aina vähän muokata, että on edes yksi yhteinen vapaa. Enivei, kun pääsin pojan kanssa kotiin, siellä odotti kyllä melkonen ylläri!

Riku oli laittanut mulle ruokaa, uusia perunoita sipulikastikkeella, paistettuja sieniä ja kyyhkysiä. Oli vielä valinnut onnistuneesti viininkin, ja kyyhkyt olivat juuri täydellisen mediumia. Melkosen upee suoritus tyypiltä, joka yleensä kokkaa kortilla. Ruokaa Riku on laittanut alle kymmenen kertaa vuosien aikana. Tän ruuan nimi oli muuten kuulemma "Kyyhkyä kesäiseen tapaan." 

Nam!

Illalla mies haihtui omille teilleen (tai ehkä haihdutin sen) ja pienempikin mies meni melko aikaisin nukkumaan varkkuaamun jäljiltä. Sain nauttia hiljaisuudesta ja omasta ajasta. Varsinkin sossukaverit, lukusuositus! Sosiaalityöstä kerrottu proosana.

Sara Parikalla oli juttua näistä naamioista blogissaan. Niin vähän tulee nykyään hoidettua ihoa, mutta nyt ryhdistäydyin ja laitoin tilaukseen tuotteita. Otti ihan törkeen kipeetä repiä toi naamio irti, mutta kylläpä siihen sitä moskaakin jäi että suosittelen jos kaipaat kunnon puhdistusta. Mulla tosin ainakin punotti naama loppuillan, että ei varmaan kannata just ennen menoja tällä kuoria.

Lauantaina lähdettiin viettämään kahdenkeskistä aikaa Provinssiin. Ilta oli kyllä niin mahtava, sää oli nätti vaikkakin vähän viileä, nähtiin kavereita, juteltiin ja naurettiin.
Kun päästiin paikanpäälle, istuskeltiin nurmikolla ja  katseltiin vain hetken ihmisvilinää.  Antti Tuiskun keikka oli kyllä ihan mieletön. Ilotulitukset kruunas hienosti upean shown. Oli mahtavaa jakaa se hetki rakkaiden ihmisten kanssa.
Ihana mies kun lähti mun kanssa rokkiin vaikkei siellä lauantaina mitään Rikun mieleistä ollutkaan. Niin onnellinen tuosta tyypistä vierellä. Jalat saatiin kyllä niin kipeäksi kävelystä ja tanssimisesta.

Sunnuntai-iltana oltiin aika puhki koko porukka, poikakin oli onneksi mumman kanssa purkanut suurimmat energiapiikit. Illalla kokkailin vielä mun lemppari pitsaa. Itse muuten paistan pohjaa pelkän tomaattikastikkeen kanssa vähän yli viisi minuuttia, jos käytän mozzarellaa täytteenä.
(Mozzarella, ilmakuivattu kinkku, herkkusieni, oliivi, juusto, tomaattikastike)

Sattuneesta syystä naama pukkas epäpuhtauksia, tais kropalla olla vähän kuonaa poistettavana. Illalla saunottiin ja kokeilin toista tilaamaani kasvonaamiota, savinaamiota. 

Savinaamio oli kyllä rentouttava, ihanan puhtaalta tuntu iho. Kyllähän tuli akut ladattuna, ihan täydellinen viikonloppu! Mutta siis henkiset akut, maanantaina oli edelleen semmonen olo kun olis selkäänsä saanu. Tai jäänyt jyrän alle.

Mutta nyt tiistaina elämä on voittanut ja kroppakin alkaa tuntua normaalilta. Poika aloitti eilen varahoitopaikassa ja hyvin meidän pikkutyyppi sinnekkin sopeutui. Loppuviikosta lähdetään päiväreissulle koiravauvaa katsomaan. En kestä! Miten sen muka enää malttaa sinne jättää?