Odottavan aika on pitkä!
Sieltähän löytyi kasa pieniä palleroita, oltiin kyllä ihan myytyjä. Ehdittiin nähdä kun he jaksoivat hetken leikkiä ja söivät. Sitten ne taas mönki kasaan ja alkoi paapia. Raasuja. Tasan kaksi viikkoa pitäisi malttaa odottaa, sitten saadaan hakea meidän hartaasti odotettu perheenjäsen kotiin.
Tässä hän on. Meidän Aronsuon Luna. Valloittava tapaus. Tiedossa on pitkiä päiviä kun odotellaan pikkutyyppiä kotiin, mutta onneksi on vielä kaikenlaista puuhaakiin, koira-aitaus pitäisi kasata, turvaporttteja asennella ja hankkia ja monta tarviketta vielä puuttuu. Talutushihna ja kynsisakset ehdittiin jo viikonloppuna hnakkia.
Rautalammen reissun lisäksi ollaan ehditty käydä kaupoilla, puistoilla ja kesän ekat pehmiksetkin syötiin. Jätski reissulla oli kyllä naurun täyteinen, kun Matias yllätti nokkeluudellaan. Hän osoitti pöydässä olevaa pingviiniä ja kysyi mikä se on, kun vastasin että pingviini, hän vastasi, että eikun pöytä. Toisella kertaa minä vastasin että no pöytä, niin hän vastasi että eikun "pimpiini". Molemmilla kerroilla kunnon naurut päälle. Yllättävää kiusoittelevaa nokkeluutta kaksi ja puoli vuotiaalta. Höpsö!
Viikonloppuna sain herätä molempina aamuina valmiiseen aamupalapöytään. Riku on maailman taitavin tekemään munakokkelia. Oon ollut monissa hotelleissa, yksi niistä on rankattu maailman sadan parhaan joukkoon, mutta missään en koskaan oo syönyt yhtä hyvää munakokkelia kuin kotona. En tiedä mitä taikoja Riku tekee, ei sitä voi tehdä perässä. Mutta herkullista se on, ai että!
Lauantai- ja sunnuntai-illat mä olin töissä, ja miekkoset viettivät laatuaikaa mummolassa paljutellen ja kalastellen. Matias oli pulikoinut toisena päivänä yli kolmetuntia paljussa. Melkoinen vesipeto meillä!
Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti