Melkein kaikki valmista, Luna!

Käytiin muutama viikko sitten hakemassa kasa koirakirjoja kirjastosta ja ruvettiin palauttelemaan mieleen koiran ensitaipaleella muistettavia asioita. Matiaksen ikä tuo koirankoulutukseen oman haasteensa, mitä ei kummallakaan aikaisempien koirien kanssa ole ollut. Nyt erityisesti täytyy olla äärimmäisen johdonmukainen ja täsmällinen tapakoulutuksessa, kun kouluttaa vahvan metsästysvietin omaavan rodun perhekoiraksi. Taustatutkimuksen mukaan se onnistuu kyllä, mutta vaatii vaan todennäköisesti kaksin- tai kolminkertaisen määrän toistoja koulutuksessa seurakoiraan verrattuna. Erään lemmikkikaupan työntekijä kyllä sanoi, että eipä sellainen mettäkoira ikinä nätisti hihnassa kulje. Toivottavasti onnistutaan tämä todistamaan vääräksi väitteeksi. R on keskustellut monien ihmisten kanssa joulukuisen koiran hankinta päätöksen jälkeen, ja kaikki joilla dreeveri sisäkoirana on ollut, ovat kehuneet sen soveltuvan erinomaisesti sisäkoiraksi ja perhekoiraksi. Tietysti se myös tarvitsee riittävästi liikuntaa ja aktiviteettia. Ja sehän meille sopii, luvattoman vähän tulee lenkkeiltyä. Tiestysti aikakin on ollut kortilla, mutta koska suurimman osan elämästäni minulla on ollu koira, (tai tietysti perheelläni aikoinaan) tuntuu jollain tavalla typerältä mennä kävelylle ilman koiraa. 

R näitä on jo ehtinyt lueskella, minä en vielä hirveästi. Vähän selailin koirakuiskaajan kirjaa tänä aamuna. Kasvatuksesta ollaan kuitenkin paljon keskusteltu. Ensimmäisenä kädenvääntönä oli se, saako koira tulla sänkyyn tai sohvalle. Ei saa. Koiran paikka meillä on lattialla. Eikä mun atopia edes kestäisi eläinpölyä tekstiileissä. Ja muutenkin, hyh. Paljon ollaan myös juteltu siitä, että saa kyllä kokoajan tarkkailla poikaa ja koiraa sekä kiinnittää huomiota siihenkin, ettei poika jää huomiotta tai paitsioon koiran saavuttua ja pura sitä koiraan esimerkiksi kiusaamalla. Koiran ulosteiden keräämisestä on myös "jutusteltu" sekä mm. siitä, että täytyy tarkasti huolehtia siitä että pentu saa rauhassa nukuttua tarpeeksi. 

Tokmannilta tarttui vihdoin mukaan mullekkin kumpparit. Näiden Rikun "lypsykumppareiksi" nimeämien pirtsakoiden lyhytvartisten lisäksi ostin myös pitkävartiset saappaat. Kyllä nyt kelpaa lenkkeillä säällä kun säällä! 

Lauantaina mun töiden jälkeen suunnattiin Ylikylään ja tiputettiin poika mummolaan paljuttelemaan. Me jatkoimme matkaa Keskiselle ostamaan koiruudelle vielä uupuvia tavaroita (ja vähän ehkä muutakin). Koiranpedin hankinnassa kriteerinä oli tietysti (siis mun kriteeri) sisustukseen sopivuus, sopiva koko ja tärkeimpänä ettei se kahise kun koira vaihtaa asentoa. Ja Vesaltahan se juuri sopivan kokoinen tyyny sitten löytyikin. Ruokakupeiksi olisin valinnut posliiniset ja ne jo kärryssä olikin, kunnes aloimme pohtimaan että ne kyllä menee niin helposti rikki jos poika niille menee härväämään. Päädyimme vaihtamaan nätit astiast metallisiin, voihan sitä sitten hankkia toisenlaiset kun poika kasvaa. 

Nyt on leluja ja pentuhihna. Flexikin ostettiin, vaikka sen aika ei vielä hetkeen tulekaan. Paitsi ehkä koulutuksessa. Koiranhäkkikin on kulkenut kuukauden mun autonperällä odottelemassa asukkiaan. 

Herkkujakin valkattiin Lunalle jo iso kasa ja luita mihin teroitella naskaleitaan. Enpä oo ennen koiralle syöttänyt jäniksen korvia. Yöks. Mutta eiköhän ne meidän pallerolle uppoa! 

Keskiseltä hankittiin myös turvaportti. Lunan ensimmäisenä tilana on tuo väli portilta ulko-ovelle. Suurennetaan tilaa sitten sitämukaa kun vauveli kasvaa. Mutta aluksi pienitila luo turvaa. Pyritään siihen, että ensimmäisten viikkojen aikana koiraa ei tarvitsisi kauheasti jättää yksin. Onneksi voin ottaa koiran töihin mukaan silloin kun kotona ei silläaikaa ole ketään. Eikä onneksi tarvitse soveltaa kuin pari viikkoa, sitten jään kuukaudeksi kesälomalle ja R pian mun jälkeen. Vielä 14 työvuoroa!

Pihallakin on puuhasteltu Lunaa varten, mutta siitä lisää myöhemmin. Se on vielä vähän vaiheessa. Muuten ei oikeastaan tarvitse enää kuin hankkia pilli, jolla Lunaa koulutetaan. Aronsuon kennel onkin jo aloittanut pillikoulutuksen puhaltaen pilliin aina ennenkuin pennut ruokailevat. Se on kyllä huippu juttu, siitä on hyvä jatkaa. 

Ainiin, ja eilen kun kavereille juteltiin miten ollaan jo valmistauduttu koiran saapumiseen, saatiin muistutus siitä, että vaihdettiinhan me uusi autokin koiraa varten! No heh, kyllä siinä pari muutakin syytä oli, mutta kyllähän se oikeastikin vaihdettiin siksi että R pääsi eroon lava-autosta ja pystyy liikkumaan silti metsäautoteillä (neliveto) ja kuljettamaan samalla koiraa kunnollisessa tilassa. Ja hyvä se neliveto on olla myös Rn pitkän työmatkan takia, ja aika ahkerasti me muutenkin reissataan. Niin ja tietysti siksi, että päästään helposti metsäretkille koko perhe ja voidaan ottaa koira mukaan. Lava-auto kun oli vain kaksipaikkainen. Ollaan kyllä oltu Subaru Foresteriin niin tyytyväisiä ja onneksi R vielä viimehetkellä muutti mieltään ja nosti varustetasoa mukautuvalla vakionopeudensäätimellä jossa on mm. kaista-avustin. Kätsy! 

ps. Enää 6 yötä! <3