Tutteja oravalapsille

Matias sai tutin suuhunsa jo laitoksella ja tutti onkin ollut rakas tuki ja turva. Kun poika tasan vuosi sitten aloitti hoidon, oli tutti vielä hetken kuvioissa. Kun hoitotaipaleessa päästiin alkuun, jätettiin tutti pois päiväsaikaan ja sen sai vain nukkumaan mennessä. Vaikka kaiveli se kaikenmaailman vauvatutteja ties mistä koloista aina välillä suuhunsa. Nyt kun lähdettiin mökiltä lauantaina 25. elokuuta, tutit jäi mökin pihaan kannon päälle odottamaan, että oravaemo hakee ne oravavauvoille. 

Mietittiin että kumminpäin tehdään, leikataanko tutti ja sanotaan että se on loppu, vaiko tämä eläinlapsi juttu. Jotenkin se sopi tilanteeseen vaan paremmin ja valittiin eläinlapsi tarina. Ylipäätään halusin että Matiaksella on sen verran ikää, että hänelle voi oikeasti selittää mitä tuteille tapahtui, koska se tutti oli niin kovin rakas.  Noin viikon verran iltaisin tuttia ikävöitiin ja käytiin yhdessä läpi missä tutit ovat. (Kyllä, tuli sitä vähän itselläkin ikävä ja pelottava tunne että nukkumaan meno on tuskallista ties kuinka kauan. :D) Yhtenä iltana R keksi viedä Matiakselle sänkyyn kelkan kun se haikaili tuttia. sen semmosta hiljaista ääninappia josta tulee myös valot, se sitten paineli niin kauan että nukahti. Nyt nukkuukin monesti kelkka ja puput tiukasti kainalossa. 

Nyt se tutti on jo unohdettu, reipas isopienimies. ♥