Herkullinen hirvikebab

Viime perjantaina, kun miehet puuhaili pihalla, kokeilin vihdoin valmistaa "Annan kokeilevassa keittiössä" (joka nyt siis ei tälläkertaa tapahtunut omassa keittiössä, vaan anopin keittiössä) hirvikebabia. Mies on tätä jo pitkään toivonut, mutta koska meillä ei ole kotona yleiskonetta niin en oo puuhaan ryhtynyt. Valitsin testattavaksi reseptiksi tämän Valion reseptin. Kilon annos oli hyvä, koska käytin pakastettua lihaa (jota ei oikein voi uudelleen pakastaa). Syksyllä täytyy ehdottomasti tehdä tuoreesta pakkaseenkin!

En oo pitkästi yli vuoteen tehnyt sipulista hakkelusta, sillä kotona käytän Tupperwaren yrttileikkuria AINA. Inhoan sipulin pilkkomista ruuanlaitossa eniten. Aika hyvin sipuli kuitenkin tuonne suli, mutta ensikerralla muistan pakata yrttileikkurini tai käytän jauhoa. Reseptistä poikkesin sen verran että en laittanut timjamia ollenkaan.

Taikina pyöri yleiskoneessa puolituntia, mutta tuppasi nousemaan kokoajan kulhon reunoille, joten vähä väliä tökin sitä kauhalla alaspäin. Koneeseen laitoin kiinni ohjeen mukaan taikinakoukut, kun olin ensin selvittänyt, mitkä ne edes on.

Lopuksi taikina oli todella säikeistä ja ihan eri tuntuista kuin perus murekemassa. Jaoin taikinan kahteen osaan alumiinifolioille ja taputtelin pötkylöiksi. Tein aika littanat pötkylät, vaikka ilmeisesti näistä yleisesti tehdään pyöreitä. Jossain ohjeessa käskettiin laittaa leivinpaperiin ja sitten jopa kahteen folioon, mutta itse laitoin vain pelkkään folioon.

Kieritin foliot tiukasti kiinni ja laitoin uuniin. Paistoin niitä 100 asteessa neljätuntia ohjeen mukaan. Parin tunnin jälkeen kaadoin rullista sekä pelliltä ylimääräisen nesteen pois ja käänsin rullat (tai littunat) toisinpäin ja pukkasin takaisin muhimaan.

Neljän tunnin paistamisen jälkeen pistelin vielä folioon haarukalla reikiä ja laitoin ritilän päälle valumaan viimeisiä nesteitä. Siinä rullat saivat jäähtyä ennenkö nostin ne jääkaappiin tekeytymään seuraavaa päivää varten (kuten ohjeessa suositeltiin).

Hieman jänskätti kun lauantaina aloin valmistaa lounasta, että mitenköhän monen tunnin työ on onnistunut ja mitä jos se on onkin ihan pahaa. Hetken mietin että mitenköhän saan niitä siivuja sitten, mutta onneksi google kertoi vastauksen nanosekunnissa että juustohöylällä. Sillä olikin helppo veistellä, kun vaan piti loppupäästä tukevasti kiinni ettei viimeinen pätkä murene.

Lauantaina tarjosin kebabin pitaleipien (kaupasta valmiina ostettujen), salaatin ja itsetehtyjen lohkoperunoiden kanssa. Pitaleivän väliin tein tzatzikia tällä Valion reseptillä. Koska uunipelti oli melko täynnä perunoista ja pitaleivistä, kokeilin paistaa kebabit pannulla valkosipuliöljyssä. Toimi!

Sunnuntain pikalounas olikin melkoinen mättöherkku. Kokeilin kaupan valmiita bataattirankalaisia, ja sekaan heitin mummonranskalaisten loput. Tälläkertaa laitoin myös kebabit uuniin, mutta sivelin niihin ensin valkosipulioliiviöljyä. Bataattiranut olivat herkullisia, ja saimme näin enemmän aikaa nauttia sunnuntain aurinkoisesta säästä ennenkuin lähdin töihin. R osti testiin Auran valkosipulimajoneesia, hyvää oli sekin! Ps. Oli meillä salaattiakin.

Molemmat ruuat onnistuivat ja maistuivat kaikille, jatkoon meni! Suosittelen kokeilemaan! Nyt kun lihan resepti on todettu hyväksi, ja valmistus ylipäätään mahdolliseksi niin ensikerralla kokeilen keitellä itse kastiketta kebun kanssa, niitäkin oli netissä tarjolla vaikka kuinka!