RN Kortesjärvi, Kauhava 17.8.

Lauantaina lähdettiin aikaisin ajelemaan kohti Kortesjärveä. Meiltä ajaa Kortesjärvelle vajaan tunnin. Tuntia ennen täytyi olla ilmoittautumassa ja esittämässä rokotetodistukset, kymmeneltä alkoi meidän kehä. Näyttelyyn oli ilmoittautunut 10 dreeveriä, ja ennen kehän alkua ehdittiin hyvin tutustumaan muihin ja juttelemaan vanhojen tuttujen kanssa. Reenailtiin vielä nopeasti näyttelyremmissä kulkemista, se sujui mallikkaasti. 

Lunalla oli ilmeisesti valeraskausoireita aiemmin viikolla, kun se sekoili ihan huolella yötä päivää. Käveli perässä vinkuen ja hautaili leluaan sänkyyn (johon sillä ei todellakaan ole ees mitään asiaa). Olin niin hermona öiseen sekoiluun, että mietin kyllä viikolla, mitenköhän mun ärtymys koiraan vaikuttaa yhteiseen työskentelyyn näyttelyssä. Mutta lauantain koittaessa oli jo pari hyvää yötä alla, Luna oli lakannut sekoilemasta ja  rauha maassa. Ennen kehään menoa pusuteltiin jo, ja huoli yhteistyöstä oli muisto vain. 

Tiesin etukäteen, että menestystä ei tänään tulisi. Luna on syönyt todella huonosti koko kesän ja se on viime viikkoina eskaloitunut kyllä melkoiseen paastoamiseen. Tästä ja varmaankin valeraskaus sekoilusta johtuen karvapeite on ohentunut ja mahasta lähtenyt lähes kokonaan. Kauden päätteeksi keväällä Luna oli jo todella lihaksikas niin nuoreksi koiraksi, ja saikin Vaasan KV:ssa tästä kehuja keväällä. Nyt lihakset ovat kadonneet ja Lunsku on kyllä melkoinen rimpula. Ollaan vaihdettu (taas kerran) ruokaa, lisätty raakaravintoa ja alkaahan se kausikin onneksi vihdoin huomenna. Eiköhän se ruoka ala sitten taas maistua. Tää on kyllä ollut mun pahinta painajaista, aiemmat koirat on kyllä syönyt ihan kaiken mitä tarjotaan ja loput salaa, mutta tälle neidille oon löytänyt itseni kokkaamasta omaa ruokaa (riisiä yms.) että jotain söis. Kaiken tän keskellä olinkin jonakin Lunan sekoilu öistä ärissyt R:lle, miten koko koira pilaa mun elämän. RÄYH! 

No, ei sentään. En mä sitä pois vaihtais. Ainakaan kaiken tän jo kärsityn jälkeen! Mutta kyllähän se sielua riipii kun illalla kymmeneltä tulee kotiin töistä ja seitsemäksi pitääkin jo mennä takaisin. Ja väliajan kiljuu koira pitäen jotaki ihmeen riekaleiksi revittyä vetolelua pentunaan. Mutta jos takaisin niihin näyttelyihin. 

Oltiin taas luokkamme ensimmäisenä arvosteluvuorossa. (Aakkosjärjestys -> Arosuon Luna) Luna kilpaili junioriluokassa. Tuomari oli dreeveri urokset järjestään kaikki tutkinut (katsonut hampaat, kopeloinut kroppaa ja mitannut säkäkorkeuden) maassa. Onneksi näyttelykokemusta on jo sen verran kertynyt, että uskalsin kysyä, saanko nostaa pöydälle. Lunan kanssa on pöydällä aina harjoiteltu, ja kun Vaasassa KV:ssa tuomari meinasi tutkia maassa, Luna sekos täysin ja yritti mun jalkojen väliin piiloon. Olin varma että lennetään hylätyllä tuloksella samantien pihalle, mutta onneksi toimitsijoista joku huikkasi, ollaanko reenattu pöydällä. Nyökytin paniikissa, ja niin sain nostaa koiran pöydälle. Siinä se näytti hampaansa kuin vanha tekijä, vaikka ensimmäiset näyttelyt olikin ja ikääkin vain 9kk. 

Kun tuomari oli tutkinut kropan ja hampaat, meinasin jo nostaa koiran pois pöydältä. Viime hetkellä tajusin tuomarin menneen hakemaan mittauskeppiä ja nopeasti asettelin koiran takaisin asentoon. Onneksi Luna ei hämmentynyt yhtään mun sekoilusta.

Tuomari liikutti paljon, mikä oli mielestäni hyvä. Luna käyttäytyi mallikkaasti, ravi pysyi tasaisena eikä nostanut laukalle kertaakaan. Seisontakin meni aika hyvin, vain kerran taisi Luna kyllästyä ja alkaa pyörimään, mutta rauhoittui nätisti uudelleen pönöttämään. Pönötys nyt ei varmasti vielä ole täydellinen, mutta kehittynyt jo huomattavasti. Aikaisemmin Luna ei antanut juurikaan asetella takajalkojaan, vaan vetäisi ne aina takaisin. 

Tuomari lausui arvostelun kuuluvasti yleisön edessä, eikä mutissut teltassa. Mun mielestä hyvä, mielekkäänpää kaikille seurata näyttelyä kun kuulee kunnolla. Siis varsikin noin kun sää oli nätti. 

Tulokseksi saatiin Erittäin hyvä ja voitettiin oma junioriluokkamme. Lauantain ulkonäölle se oli hyvä tulos (vaikka tietty sertistä haaveillaan). Mutta nyt mettää ja ruokaa, niin eiköhän me pian se eka sertikin saada. Kovasti Luna kerää kehuja nätistä ulkonäöstään, oikeanlaisesta rakenteestaan sekä "hyvistä kulmauksista". Seuraava koitos meillä on syyskuun puolessa välissä. 

Viimeisenä vielä lähikuva viime näyttelystä. Tuostakin on kyllä paino kovasti pudonnut kun pahin paastoaminen on sijoittunut viime viikkoihin. Nyt unohtui ottaa koko kuva, pitää kyllä muistaa ensikerralla. Esiintymisen päälle käytiin herkuttelemassa näyttelymakkarat ja M tutustui alueen leikkipuistoon. Hyvin oli kyllä kaikki järjestetty Kortesjärvellä, mukava kokemus.

Palaillaan!