Dreeveripäivät 2019

Lauantaina aamupäivällä käytiin hakemassa mun veljeltä asuntoauto lainalle. Iltapäivällä saavuttiin perille Pitkämön leirintäalueelle Kurikkaan. Väkeä oli alueelle kertynyt jo runsaasti, suuri osa jo perjantaina. Asettauduttiin paikallemme ja tutustuttiin asuntoauton erilaisiin vippaskonsteihin. Onneksi karavaanarit on ihan oma kulttuurinsa, ja saatiin jo apua ennenkö edes pyydettiin. Varmaankin ensikertalaisuus näkyi naamasta. 

Kun oltiin leiriydytty, kierreltiin alueella tutustumassa dreeveriharrastajiin. Muutama Lunan sukulaiskoirakin oli saapunut dreevereiden kesäpäiville. M oli aluksi mukana, mutta illan saapuessa M lähti mummolaan yökylään. Me pelailtiin mölkkyä, harjoiteltiin seuraavan päivän näyttelyitä varten ja jutskailtiin muiden kesäpäiviä viettävien kanssa. 

Illalla käytiin leirintäalueen terassilla muutamalla. Karaoke raikasi (vaikka me ei kyllä tosiaankaan laulettu) ja tanssittiin. Ja tietysti kehuttiin omat koirat kilpaa. Olipa terassilla yksi dreeverikin iltaa istumassa, mutta kovasti kyseistä koiraa seuraavana päivänä kehässä haukotutti pikkutunneille venyneet karkelot. 

Aamulla kun herättiin papereiden ja rokotusten tarkistukseen, meinasi kyllä vähän tihkaista. Kun heti perään huudeltiin kuvaukseen koiran kanssa kaikkia dreevereitten erikoisnäyttelyyn osallistuvia koiravaakoita, suunnittelin hautautumista asuntoton uumeniin. Taisinkin mutista että "en varmaha oo menossa". Mutta muutamat huutelut kuunneltuani ymmärsin että pohjalaisella sisulla kuvauspisteen toimihenkilöt karjuisivat niin kauan että kaikki koirakot olisivat lompsineet kuvauksiin, joten päätin suosiolla kammata hiukset ja hipsiä linssin ääreen. 

Kymmeneltä alkoi erikoisnäyttely. Ensimmäisenä olivat urokset ja niissä kuluikin hyvä tovi. Väliajalla ohjelmassa oli veteraani ja lelukoira, lapsi ja lelukoira ja lapsi ja koira kehät. Kyllä, veteraani ja lelukoira tarkoitti sitä, että vanhat miehet meni lelukoirien kanssa. Vitsi mitä heittäytymistä! Meillä vaan väliaika meni valitettavasti suurimmaksi osaksi ohi, kun piti syödä ja  valmistautua omaan vuoroon. 

Luna oli edelleen junioriluokassa ja oltiin luokassamme ensimmäisenä arvosteltavana. Jotenkin ei päästy liikkeelle, olin ehkä vähän epävarma vauhdista ja suunnasta (edestakaisin osioissa). Luna varmasti aisti epävarmuuteni liikkeessä ja jarrutteli myös. Lopputuloksena oli, että arvostelutilanteessa tuomarilta jäi kokonaan näkemättä Lunan hieno ravi. Hiukan ottaa päähän. Jälkeenpäin ajattelin, että voi kun olisi hoksannut pyytää että saako vielä liikuttaa. Sen sijaan kehitystä oli tapahtunut paikallaan olossa. Luna jaksoi tosi hienosti olla seisonnassa ja antoi mun asetella ja korjailla asentoa. Hampaatkin näytti tosi hyvin ja oli liikkumatta kun mitattiin. Mittaustulokseksi saatiin 32cm. (Ihannekorkeus rotumääritelmässä nartuilla 33.) 

Arvosteluksi saatiin erittäin hyvä. Junioriluokassamme sijoituttiin neljänneksi. Osallistujia junioriluokassa (alle 18kk) oli yhteensä 9. Koko näyttelyyn osallistui n. 80 dreeveriä.

Arvostelupaperiin kirjattiin; Erittäin hyvä rotutyyppi, melko hyvät mittasuhteet, kaunislinjainen nartun pää, hyvä kaula. Vielä kevyt runko. Hieman jyrkkä lantion asento. Voisi siirtyä pitemmällä taka-askeleella. Hyvä ja rauhallinen luonne. 

Kaikenkaikkiaan meillä oli tosi hauska viikonloppu. Meidät ensikertalaisina otettiin tosi hyvin vastaan, eikä ollut mitään semmosia kuppikuntia jotka eivät puhu muille. Kaikkien kanssa juteltiin. Oli naurua, vähän draamaakin ja paljon opittiin dreevereistä. Ja Lunalle hulinat teki kyllä tosi hyvää kun täällä keskellä ei mitään aikaansa suurimmaksi osaksi viettää. Jos joku olisi viisikin vuotta sitten kertonut, että lähden dreeveripäiville niin varmaan aika kippurassa olisin kikattanut. Vaan nyt suosittelen lämpimästi. Lämpimiä muistoja jäi niin säästä, tapahtumapaikasta, koirista kuin makkaraähkystäkin. Ehkäpä näemme taas ensivuonna! 

Viimeisessä kuvassa Siikon Zälli & R. Siikon Zällistä on Rn dreeverihaaveet saaneet alkunsa, ja meidänkin Lunan sukutaulusta tätä kyseistä koiraa löytyy. Aika kauas täytyy kuitenkin mennä, sillä Siikon Zälli on vuosimallia -89. Zälli oli Rn enon koira. 

Palaillaan!