MIMMIT TIMMIKSI VOL. 1
Aloitin 1.10. Ritakin Mimmit timmiksi! -valmennuksen. Jotenkin nyt kun työkään ei oo enää uusien apuvälineiden myötä fyysisesti erityisen kuormittavaa, ja vapaa-ajallakaan ei ole tullut liikuttua, kunto on romahtanut ja kesällä tuli muutamakin kilo, ruoka oli hyvää ja sommersby. :-D Vaikka siis todellisuudessahan me liikutaan aika paljon, mutta sellanen liikunta mistä kunto kohoais ja tulis rasitusta niin se on puuttunut.
Tavoitteeksi asetin pudottaa ainakin 8kg painoa ja saada ruokarytmi kuntoon, sekä opetella uudelleen löytämään aika liikunnalle. Just tästä muuten yhden vanhemman naisen kanssa keskusteltiin uimahallin pukkarissa, ja se mulle heristi sormiaan että kyllä sitä kuule pitää vaan opetella ottamaan sitä omaa aikaa omalle hyvinvoinnille. Lupasin noudattaa neuvoa.
Vaikka periaatteessa meillä syödään suhteellisen terveellisesti, niin mun kompastuskivi on ollut päivät yksin kotona. Niin silloin kun M oli ihan pikkunen, ja erityisesti nyt kuluneen vuoden aikana, kun opintoihin on sisältynyt paljon etäopiskelua. Eli opiskelua kotona. Vaikka useimiten istunkin keittiössä, en syö kunnolla vaan siirrän jollain muutamalla keksillä nälkää ja teen sitten illaksi kaikille ruokaa. Järkevää! Aineenvaihdunta toimii? Noup!
Tässä ylläolevassa kuvassa on tankkauspäivän ruoka valmennuksen puolivälissä. Sekin oli jeppis piritys matkaan. Toisen pidin nyt lauantaina ja sunnuntaina, kun päätin ykkösvalmennuksen ja aloitin nyt maanantaina uuden kuusviikkosen. Tankkasin mm. anopin herkullisella korvapuustilla ja illallakin herkuteltiin vielä suklaakakulla, tai mitä kääretorttua se nyt sitten olikaan.
Fiilis on kyllä ollut tosi hyvä! Ihanaa kun ei oo ruokailun jälkeen sellasta ahdistavaa tunnetta että maha räjähtää ja pitää ottaa päiväunet. Ja heti alusta lähtien unen laatu parani ihan mielettömästi. Nyt sitä tosin on R melko tehokkaasti terrorisoinut kuluneen viikon aikana yskänsä kans, ja viimeyönä M karju keskellä yötä että äiti et saa laittaa mua jääkaappiin. En sitten tiedä mistä se senkin repi mutta onneksi nukahti vielä, vaikka kiukkuinen oli kuin ampiainen. Kehen lie tullut.
Mulla oli mahtavat tavoitteet un alotin, että treenaan kuus kertaa viikossa. No, ehdin tehdä silloin ensimmäisenä maanantaina yhden treenin, ja sitte iski flunssa. Mutta uskon että se oli mulle just hyväksi lopulta, kun kärsin vähän "heti mulle kaikki nyt" syndroomasta, niin tasotti vähän tavoitteita ja siinäpä oli sitten aikaa muokata sitä ajatusmaailmaa siihen, että millasen suhteen liikuntaan haluaa tän valmennuksen jälkeen. Koska en mä nyt normaalistikaan tuu kuutena päivänä reenaamaan viikossa, millä ajalla? Ellei lenkkiä sitten lasketa. Lopulta olin yli puolet viidestä viikosta kipeenä, kahdessa flunssassa ja yhdessä vatsataudissa. Tein silti tulosta, niin fyysisissa suorituksissa kuin painonpudotuksessakin. Ei onneksi ollut/tai oli vähäistä kurkkukipua flunssissa, niin pystyin noudattamaan ruokavaliota melkein täydellisesti. Pahimpina päivinä en sitä 2,5 litraa vettä varmasti alas saanut, mutta muuten. Herkkuihin en lipsunut tai oo tähän mennessä lipsunut. Yllättävän vähän on tehnyt mielikään.
Mietin tossa viikonloppuna, että en oikeesti varmaan ikinä oo ollut viittä viikkoa ilman herkkuja. Aika järjetöntä! Vaikka ei olisi varsinaisesti karkkia syönytkään niin aina sitä on jotain ollut, pullaa, jätskiä; jotain. Muutamia pahoja hetkiä on ollut, yks lauantai-ilta en uskaltanut lähteä kauppaan, kun teki niin paljon mieli punkkua ja juustoja&keksiä. En sitten mennyt kauppaan. Toi maapähkinä voi,mikä mun protskulettujakin "koristaa", on kyllä ollut ihan ykkönen. Sitä kun syö lusikallisen hedelmien kanssa, niin elämä on paljon parempaa. Äiti varmaan sanois että terveisiä taivaasta :D
Tärkein avain onnistumiseen herkuttomuudessa on ollut se, että on kääntänyt ajatukset siitä, että mitä kaikkea mä en voi syödä, siihen että MITÄ KAIKKEA IHANAA VOI SYÖDÄ. MUMS!
Urheilullisesti tulosta voi mitata parhaiten uinnilla, jota oon tenyt viiden viikon aikana eniten. Aloitin siitä, että uin kilsan ja mulla meni siihen 45 min. Viime viikolla uin puolitoista kilsaa samaan aikaan. Painoa on pudonnut viidessä viikossa 4,3kg. Joten positiivisella mielellä nyt eilen alkanutta seuraavaa kuuden viikon syklia kohti. Plus siihen vielä lähti pari kaveriakin mukaan, parhautta! Nyt vaan sormet ristiin että nyt saa olla terveenä.
Tavoitteeksi asetin pudottaa ainakin 8kg painoa ja saada ruokarytmi kuntoon, sekä opetella uudelleen löytämään aika liikunnalle. Just tästä muuten yhden vanhemman naisen kanssa keskusteltiin uimahallin pukkarissa, ja se mulle heristi sormiaan että kyllä sitä kuule pitää vaan opetella ottamaan sitä omaa aikaa omalle hyvinvoinnille. Lupasin noudattaa neuvoa.
Vaikka periaatteessa meillä syödään suhteellisen terveellisesti, niin mun kompastuskivi on ollut päivät yksin kotona. Niin silloin kun M oli ihan pikkunen, ja erityisesti nyt kuluneen vuoden aikana, kun opintoihin on sisältynyt paljon etäopiskelua. Eli opiskelua kotona. Vaikka useimiten istunkin keittiössä, en syö kunnolla vaan siirrän jollain muutamalla keksillä nälkää ja teen sitten illaksi kaikille ruokaa. Järkevää! Aineenvaihdunta toimii? Noup!
Tässä ylläolevassa kuvassa on tankkauspäivän ruoka valmennuksen puolivälissä. Sekin oli jeppis piritys matkaan. Toisen pidin nyt lauantaina ja sunnuntaina, kun päätin ykkösvalmennuksen ja aloitin nyt maanantaina uuden kuusviikkosen. Tankkasin mm. anopin herkullisella korvapuustilla ja illallakin herkuteltiin vielä suklaakakulla, tai mitä kääretorttua se nyt sitten olikaan.
Fiilis on kyllä ollut tosi hyvä! Ihanaa kun ei oo ruokailun jälkeen sellasta ahdistavaa tunnetta että maha räjähtää ja pitää ottaa päiväunet. Ja heti alusta lähtien unen laatu parani ihan mielettömästi. Nyt sitä tosin on R melko tehokkaasti terrorisoinut kuluneen viikon aikana yskänsä kans, ja viimeyönä M karju keskellä yötä että äiti et saa laittaa mua jääkaappiin. En sitten tiedä mistä se senkin repi mutta onneksi nukahti vielä, vaikka kiukkuinen oli kuin ampiainen. Kehen lie tullut.
Mulla oli mahtavat tavoitteet un alotin, että treenaan kuus kertaa viikossa. No, ehdin tehdä silloin ensimmäisenä maanantaina yhden treenin, ja sitte iski flunssa. Mutta uskon että se oli mulle just hyväksi lopulta, kun kärsin vähän "heti mulle kaikki nyt" syndroomasta, niin tasotti vähän tavoitteita ja siinäpä oli sitten aikaa muokata sitä ajatusmaailmaa siihen, että millasen suhteen liikuntaan haluaa tän valmennuksen jälkeen. Koska en mä nyt normaalistikaan tuu kuutena päivänä reenaamaan viikossa, millä ajalla? Ellei lenkkiä sitten lasketa. Lopulta olin yli puolet viidestä viikosta kipeenä, kahdessa flunssassa ja yhdessä vatsataudissa. Tein silti tulosta, niin fyysisissa suorituksissa kuin painonpudotuksessakin. Ei onneksi ollut/tai oli vähäistä kurkkukipua flunssissa, niin pystyin noudattamaan ruokavaliota melkein täydellisesti. Pahimpina päivinä en sitä 2,5 litraa vettä varmasti alas saanut, mutta muuten. Herkkuihin en lipsunut tai oo tähän mennessä lipsunut. Yllättävän vähän on tehnyt mielikään.
Mietin tossa viikonloppuna, että en oikeesti varmaan ikinä oo ollut viittä viikkoa ilman herkkuja. Aika järjetöntä! Vaikka ei olisi varsinaisesti karkkia syönytkään niin aina sitä on jotain ollut, pullaa, jätskiä; jotain. Muutamia pahoja hetkiä on ollut, yks lauantai-ilta en uskaltanut lähteä kauppaan, kun teki niin paljon mieli punkkua ja juustoja&keksiä. En sitten mennyt kauppaan. Toi maapähkinä voi,mikä mun protskulettujakin "koristaa", on kyllä ollut ihan ykkönen. Sitä kun syö lusikallisen hedelmien kanssa, niin elämä on paljon parempaa. Äiti varmaan sanois että terveisiä taivaasta :D
Tärkein avain onnistumiseen herkuttomuudessa on ollut se, että on kääntänyt ajatukset siitä, että mitä kaikkea mä en voi syödä, siihen että MITÄ KAIKKEA IHANAA VOI SYÖDÄ. MUMS!
Kommentit
Lähetä kommentti