Kyyhkypata & Marjainen Pavlova

Olen jo pitkään halunnut kokeilla tehdä kyyhkysistä pataa, kun noin vuosi sitten löysin tämän reseptin. En varsinaisesti ole viinikastikkeiden ystävä, mutta halusin opetella tekemään siitä maistuvaa. Jossain ravintolassa söin herkullista viinikastiketta ja aloin pohtimaan että ehkä viinikastikkeen kanssa voi käydä "parsakaalet", nuorempana kun en mistään hinnasta kyseistä kasvista suuhuni laittanut. Nykyään kuitenkin tykkään siitä. Ihan sellaisenaan en reseptiä seurannut, enkä esimerkiksi tiedä mitä reseptissä mainittu kanttarellifondue tai sienisuola edes on, tai mistä niitä edes löytää. Ei ainakaan Rovaniemen Prismasta löytynyt meidän etsintä taidoilla. Sienisuolaa tosin bongasin viikonloppuna käydessämme Rovaniemen markkinoilla.

Ensin ruskistin 12 kyyhkysenrintaa voissa ja ripottelin päälle ihan merisuolaa vaan. Nopea paisto molemmin puolin, eli kai ns. "pinnat kiinni". 

Sitten paistelin pannulla kaksi paketillista pekonia silputtuna ja 200grammaa herkkusieniä viipaloituna. Pekonista jääneessä rasvassa kuullotin vielä kaksi pientä ja yhden ison punasipulin viipaloituna. 

Sekoittelin kaikki ainekset pataan ja lisäsin mukaan puolikkaan lihaliemikuution, muutaman laakerinlehden, n. teelusikallisen rouhittua pippuria, n. ruokalusikallinen riistamaustetta (saa ainakin keskiseltä,ruokapuodista). Timjamin jätin pois, mutta sitä on kyllä riistamaustesekoituksessa ja viherpippurit, koska unohdin ostaa niitä.

Sitten tein jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt: kaadoin pullollisen viiniä pataan. Valitsin viiniksi edullisen viinin (kyykkyviinin), jonka kuvauksesta löytyi linnun kuva. Pata sai hautua miedolla lämmöllä reilut kolme tuntia. Lopuksi lisäsin pataan niin kauan Maizenaa että se suurustui. Tykkään enemmän maizenasta suurustamisessa kuin vehnäjauhoista, sillä se ei vaikuta makuun etkä voi siten pilata sillä ruokaa samalla tavalla, kuin jos lorautat liikaa vehnäjauhoja. Eikä Maizena paakkuunnu. 

Vähän välillä epäilytti kun tuntui että koko mökki tuoksui aluksi panimolta, mutta tuoksu muuttui tuntien saatossa houkuttelevan herkulliseksi ja pata oli todella maistuvaa. Jopa herra kaksivuotias popsi sitä hyvällä halulla. Ei oo äitiinsä siis siinä tullut, muistan kun lapsena vahingossa tilasin jotain rossossa viinikastikkeella ja pillahdin itkuun kun maistoin annostani. Epäluuloinen olin myös pekonin määrää kohtaan, koska en halunnut että pata maistuu pekonilta, mutta ei pekoni maistunut padassa liiaksi vaan toimi juuri niinkuin pitikin, toi sopivan vivahteen muita makuja korostaen.

Tässä siis vielä resepti:

12 kpl kyyhkysen rintapaloja
2 pkt amerikan pekonia
200 g sieniä
1 rkl riistamaustetta
1 tl rouhittua pippuria myllystä
750 ml punaviiniä
3 kpl laakerinlehtiä
n. 2 isoa punasipulia
1/2 lihaliemikuutio
merisuolaa

Lisukkeena oliiviöljyssä & perunamausteessa pyöriteltyjä lohkoperunoja (Annabelle lajike). Perunoita paistoin 220 asteessa n. 20 min.

Viiniksi valikoitui Rodokselta viime vuonna tuotu punaviini, joka aika arvalla valittiin. Hyvä ja "helppo" viini oli. Kaadoin kyllä miehellekkin lopulta, mutta first things first näköjään. Onneksi R oli tuolloin vielä ottamassa ruokaa.

Jälkkäriksi kokeilin tehdä kesällä somessa paljon esiintynyttä Pavlovaa. Oli kyllä oikein sopiva mökkijälkkäri, kun tossa samassa astiassa tein ensin valkuaisvaahdon (alle minuutissa!) ja sitten lisäsin muut aineet. Reseptinä käytin Valion reseptiä, mutta jätin tosin etikat ja maissitärkkelykset pois. Maissitärkkelystä olisi ollut, mutta vain ruuanlaittoon tarkoitettua ruskeaa, niin en sitten laittanut sitäkään. Ei haitannut.

En toki tiedä olisiko torttu noin halkeillut jos olisi puuttuvat aineet lisännyt, mutta kermalla nekin meni piiloon. Pavlova oli 100 asteessa noin tunnin, kunnes oli kypsän oljen värinen. Päälle vatkasin kaksi desiä kuohukermaa ja ripottelin pensasmustikoita sekä vadelmia. 

"Hyvää kaakkua äiti!" Riemuitsi Matias. Ja olihan se hyvää, mutta todella makeaa. Ehkä kuitenkin enemmän olen Britakakun ystävä edelleen. Suosittelen silti kokeilemaan. Mietin vielä että testaisin kinuskilla ja punaviinimarjoilla. Oli niin helppo pyöräyttää.

Oon niin kiitollinen siitä että R näitä herkkuja meille saalistaa, onnea on metsästäjämies! ;)