Salaiset lounastreffit sydämen äärellä
Sisäelimiin suhtaudutaan melko ennakkoluuloisesti, eikai niitä nyt voi syödä? Ehkä joku hullu mettämies korkeintaan! Meillä nämä kuitenkin ovat kaikki maistuneet, tosin munuaisia ei olla kyllä maistettu. Saa heittää vinkkejä jos tiedätte niihin hyviä reseptejä!
Tän herra hirven (teetetty Natrilla) sydän oli tälläkertaa "Annan kokeilevassa keittiössä" raaka-aineena. Tästä reseptistä inspiroituneena lähdin uhmaamaan sääntöä siitä että kieli ja sydän pitää aina keittää. AINA. Kolme tuntia eikä yhtään yli! Vaikka eipä sillä, se on kyllä herkulliseksi todettu metodi ja keitettynä ja siivutettuna katoaa jääkapista aika haipakkaa. Jos nyt siis edes jääkaappia ehtii nähdä.
Annoin sydämen muhia marinadissa pari päivää jääkaapissa. Tosin, ensi kerralla otan kyllä jääneet roippeet pois ennen kuin laitan lihan maustumaan, en tiedä mikä aivopieru tuli etten nyt niin tehnyt.
Marinadissa oli:
Valkosipulioliiviöljyä
Rypsiöljyä
Kikkoman -kastiketta
Limemehua
Chiliä, valkopippuria
Riistamaustetta, suolaa
Määristä en osaa sanoa, kunhan huitelin menemään. Pitää varmaan jatkossa kiinnittää tähänkin huomiota. Leikkasin reseptin mukaan sydämen noin sentin siivuiksi ja paistoin niitä kuumalla pannulla öljy-voi seoksessa minuutin per puoli. Kyllähän jännitti! Jotenkin oli ihan sellainen fiilis, että saan maistaa kohta miltä maistuisi kummisaapas.
Kylkeen tein sieni-sipuli kermakastikkeen, jonka maustoin kasvisliemikuutiolla. Sipuli niput on kyllä nyt parhaimmillaan! Lisukkeeksi valmistin Bellarosa lajikkeesta (rosamundalaji) lohkoperunoita, ja vähän porkkanoita. Pyöräytin perunat perumauste-öljyseoksessa ja paistoin 225:ssä asteessa 25 min.
Tuli kyllä herkullista! En paistanut pihvejä liikaa, vaan ne pysyivät suussasulavan pehmeinä. Toki, tähän ruokaan täytyy osata syödä pihvi mediumina, sillä kypsänä pihvinä sydän ei välttämättä jätä parhainta makumuistoa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka muun sydämen keittäisitkin, niin kokeile pieni pala paistaa. Nam! Meilläkin loppu sydän menee kolmeksi tunniksi kattilaan porisemaan, koska se on miehen herkkua. Ihan syötävää kuulemma oli tämäkin, mutta Riku on enemmän nyhtölihan ystävä kuin mediumin.
No miksi ne lounastreffit sitten oli salaiset? Eipä ne sen kummemmin ollutkaan, muutakuin että salassa lapselta vietetty kahdenkeskeinen hetki, joka katkaisi kivasti etäpäivän ja antoi lisäenergiaa kilometriesseen kirjoittamiseen.
Tän herra hirven (teetetty Natrilla) sydän oli tälläkertaa "Annan kokeilevassa keittiössä" raaka-aineena. Tästä reseptistä inspiroituneena lähdin uhmaamaan sääntöä siitä että kieli ja sydän pitää aina keittää. AINA. Kolme tuntia eikä yhtään yli! Vaikka eipä sillä, se on kyllä herkulliseksi todettu metodi ja keitettynä ja siivutettuna katoaa jääkapista aika haipakkaa. Jos nyt siis edes jääkaappia ehtii nähdä.
Annoin sydämen muhia marinadissa pari päivää jääkaapissa. Tosin, ensi kerralla otan kyllä jääneet roippeet pois ennen kuin laitan lihan maustumaan, en tiedä mikä aivopieru tuli etten nyt niin tehnyt.
Marinadissa oli:
Valkosipulioliiviöljyä
Rypsiöljyä
Kikkoman -kastiketta
Limemehua
Chiliä, valkopippuria
Riistamaustetta, suolaa
Määristä en osaa sanoa, kunhan huitelin menemään. Pitää varmaan jatkossa kiinnittää tähänkin huomiota. Leikkasin reseptin mukaan sydämen noin sentin siivuiksi ja paistoin niitä kuumalla pannulla öljy-voi seoksessa minuutin per puoli. Kyllähän jännitti! Jotenkin oli ihan sellainen fiilis, että saan maistaa kohta miltä maistuisi kummisaapas.
Kylkeen tein sieni-sipuli kermakastikkeen, jonka maustoin kasvisliemikuutiolla. Sipuli niput on kyllä nyt parhaimmillaan! Lisukkeeksi valmistin Bellarosa lajikkeesta (rosamundalaji) lohkoperunoita, ja vähän porkkanoita. Pyöräytin perunat perumauste-öljyseoksessa ja paistoin 225:ssä asteessa 25 min.
Tuli kyllä herkullista! En paistanut pihvejä liikaa, vaan ne pysyivät suussasulavan pehmeinä. Toki, tähän ruokaan täytyy osata syödä pihvi mediumina, sillä kypsänä pihvinä sydän ei välttämättä jätä parhainta makumuistoa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka muun sydämen keittäisitkin, niin kokeile pieni pala paistaa. Nam! Meilläkin loppu sydän menee kolmeksi tunniksi kattilaan porisemaan, koska se on miehen herkkua. Ihan syötävää kuulemma oli tämäkin, mutta Riku on enemmän nyhtölihan ystävä kuin mediumin.
No miksi ne lounastreffit sitten oli salaiset? Eipä ne sen kummemmin ollutkaan, muutakuin että salassa lapselta vietetty kahdenkeskeinen hetki, joka katkaisi kivasti etäpäivän ja antoi lisäenergiaa kilometriesseen kirjoittamiseen.
Kommentit
Lähetä kommentti