Lokakuun kuvia ja kuulumisia

Ollaan tehty paljon metsäreissuja, lyhyitä ja pitkiä, onnistuneita ja epäonnistuneita. Koulutettu koiraa ja/tai käyty sienessä. Välillä uhmaikäinen on lähtenyt paapan kyydissä kirkuen väsymystä, välillä hän on ollut ikionnellinen jokaisesta löytämästään ihmeellisestä asiasta. Välillä ei ole bongattu sienen sientä, välillä ollaan saatu mahtavia saaliita. Joillakin reissuillla Luna on "irronnut" hienosti, eli lähtenyt itsenäisesti tutkimaan ympäristöä näköetäisyyden ulkopuolelle ja haeskelmaan mahdollisia hajuja. Toisinaan se on nököttänyt jaloissa kuin mikäkin tatti ja haaveillut makkarasta. Sitä kuitenkaan saamatta.

Matias oli mulla viime viikolla luennolla mukana, kun herra ilmoitti aamulla kurkkukivusta ja ajattelin että se ei voisi hoitoon mennä. Tyyppi oli kuitenkin niin pirteä ja söi jo pian aamupalankin ilmoituksen jälkeen, että otin hänet sitten mukaan luennolle. Hienosti jaksoi katsella pädiltä piirrettyjä ja loppuajan tassutteli auditorion seinustaa hissukseen. Poika on kuitenkin niin toimelias perusluonteeltaan, aina hääräämässä jotain, joten oli kyllä uskomaton suoritus meidän pikku höppänältä.

Uupuneita, mutta niin rakkaita tyyppejä köllöttelemässä. Ollaan viimeviikot oltu enemmän ja vähemmän ja vuorotellen flunssaisia, tänään kurkku on mulla karheana.

Oon nyt reilun pariviikkoa ollut Ritakin valmennuksessa ja on kyllä ollut tosi hyvä fiilis siitä, mutta taidan kirjoitella siitä erikseen. Luna vaan välillä vähän turhankin innokas jumppakamu. =)

Viime viikonloppuna Matias oli mummolassa yökylässä ja R hirvimettällä, lauantaina mulla oli ihan omaa aikaa. Nukuin pitkään, nautiskelin hitaan aamupalan ja  kävin uiskentelemassa kilsan. Teki kyllä hyvää! Illalla kokkailtiin yhdessä herkullinen illallinen naudanpihveistä ja uunikasviksista. Matias tosin oli lauantain alkuillasta kiukkuinen kuin ampiainen, kun oli jäänyt vielä "niin paljon hommia" mummolassa tekemättä, ettei vielä olisi ehtinyt kotiin tulla. Ja kun mummalla oli banaaniakin, niin sekin oli aika rankkaa kun kotona ei sitten ollutkaan, eikä edes hissiä. Uhmaikä on kyllä niin uskomattoman hauska ja raastava ikä. Leppyihän tuo lopulta lihapulliensa äärelle. 

ps. loppuviikosta dietissä on tankkauspäivä, oon niin fiiliksissä!