Ensimmäinen kihlapäivä 25.2.

Tänään on tasan vuosi siitä, kun R esitti toiveen naimisiinmenosta. Olin odottanut kysymystä jo välillä kovinkin malttamattomasti. Tästä voit kurkata, miten kosinta tapahtui. Ihana vuosi on ollut avovaimona, mutta kovasti odotan että saan vaimon tittelin ja koko perhe saa yhteisen sukunimen. 

Parin viikon päästä kosinnasta saatiin päätettyä hääpäivä. Ei oltu ollenkaan varmoja, halutaanko järjestää isoja juhlia, mutta päädyimme aloittamaan juhlajärjestelyt.  Isot juhlat voi perua, mutta jos taas myöhemmin tuntuu siltä, että olisikin halunnut isommat, tuskin on mahdollista. Varsinkaan meille, kun valitsimme suositun päivämäärän. Ei ihan jokapäivä vieläkään olla varmoja, minkälaiset juhlat halutaan. Karkaisko kuitenkin kaksin vihille.  

Ajattelin kauan, että menisin naimisiin Tuomiokirkossa ja juhlat olisivat kotitaloni lähellä olevassa matkailukeskuksessa. Toivomastani kirkosta oli kuitenkin aikaisin mahdollinen aika mennyt, joten päädyin varaamaan Rn lähikirkon. Juhlatila jota alunperin ajattelin, putosi pois sillä siinä olisi pitänyt vaihtaa tilaa kesken juhlinnan. Vaikka tämä monelle varmasti toimii hienosti, me halutaan mahdollisimman vähän härdelliä. Lähdin kartoittamaan muita mahdollisuuksi ja kävimme tutustumassa kahteen nuorisoseuraan, joista toisen valitsimme. 

Heti päätettyämme päivän, varasin toivomani kuvaajan päivälle. Olen seurannut kuvaajan uraa jo useita vuosia ja jo kauan tiennyt toivovani hänet ikuistamaan päivämme. Olen päässyt myös seuraamaan toisissa häissä kuvaajan työskentelyä ja nähnyt tietysti otoksia. Tämä on vahvistanut päätöstäni entisestään, joten tässä en etsinyt vaihtoehtoja tai kilpailuttanut. Nyt kun varaamisesta on vuosi, olen edelleen yhtä varma enkä kertaakaan ole katunut. Toki mielessä on käynyt, että mitähän sitä tekisi jos kuvaaja peruisikin, mutta turha sellaiseen on energiaa tuhlata. 

Pitopalvelun kilpailutin, ja voittajaksi selviytyi lähitoimija. Toiveeni oman riistan käytöstä ei toteudu, sillä heillä on tarkat kriteerit. Mahdollista se siis olisi, mutta liha pitäisi käyttää tarkistuksessa. Ja kuten jo edellä kerroinkin, mahdollisimman vähän härdelliä. Päädyimme siihen, että tarjoilemme itse iltapalalla jotakin riistaruokaa. Menun hahmottaminen vei kauan aikaa ja vasta vuoden vaihteessa minulle selkeni, mikä toimisi. Palasia siitä oli jo pitkään valmiina, kuten se että syömme possua tai että valitsemme kermakakun juustokakun sijaan. Kokonaisuus oli kuitenkin mysteeri. Sitten eräänä päivänä oli vain ihan selvää mitä syömme. Iltapala on vielä mietinnässä, olemme sitä varten palvanneet hirvenlihaa, mutta sen tarkemmin ei vielä tiedetä. 

Hääpuku on hankittuna. Sen hankinta sujui niin helposti, että en olisi ikinä uskonut. Ystäväni kanssa viestiteltiin siitä, millaista olin ajatellut. Hän kaiveli nettiä ja löysi minulle käytettynä juuri sellaisen puvun mistä haaveilin. Sitten kaasoni kävi sen minulle hakemassa ja toi kulkiessaan Etelä-Pohjanmaalle. Välillä tosin kriiseilen puvun kanssa, sillä informaatiotulvan mukana näkee myös koko ajan ihania kuvia puvuista ja epäilyttää, onko käsissä sittenkään se oikea. Onneksi mies sentään on oikea. 

Häiden teema hahmottui nopeasti. Ensimmäinen ajatukseni oli luonnollisuus. Pian hyppäsinkin onnellisena mukaan vallitsevaan juuttitrendiin ja rakastuin puukiekkoihin, juuttiin ja harsokukkaan. Juuri meille sopivia. Hääryhmissä on saanut paljon ideoita, yksi parhaimmista on miehen rakkaan harrastuksen, meidän elämäntavan tuominen rintakukkaan. Ollaan ehditty hankkia vasta vähän valoja alennusmyynnistä, kynttilöitä sekä mun isä on aloittanu puukiekkojen väsäämisen. Paljon on siis vielä hankittavaa ja askarreltavaa. Seuraavaksi vuorossa on kutsujen teko. 

Ohjelmaakin ollaan jo ehditty järjestää, sillä saatiin meille bändi. Odotan innolla millaisen setin bändi lopulta kokoaa. Toiveita saatiin esittää ja yksi kaasoistani kasailikin mukavan soittolistan mistä biisejä valita. 

Hääkampaus ja meikki on myös varattuna. Aika vähän on ideaa siitä, millainen kampaus tulee. Nuttura se on jokatapauksessa, ehkä vähän lettiä. En ole myöskään tehnyt päätöstä siitä, laitanko hunnun, joten sekin sitten vaikuttaa. 

Paljon on vielä tehtävää koristelujen kanssa ja tietysti pian pitää hoitaa kaikkia käytännön juttuja, kuten esteiden tutkintaa, avioehtoa jne. Hääpäivän aikatauluakin pitäisi alkaa pohtimaan tarkemmin. Ajattelin aluksi, että nukkuisimme eri osoitteissa ja tapaisimme vasta kirkossa. Tästä syystä ressasikin kovasti, missä vaiheessa ottaisimme potretit. R kuitenkin kertoi kokevansa mielekkäämmäksi perinteiden hylkäämisen tässäkohtaa ja päätimme valmistautua yhdessä päivään. Se myös samalla ratkaisi kuvausongelman, sillä kun jokatapauksessa näämme toisemme kun aamulla avaamme silmät, niin voimme yhtä hyvin myös ottaa kuvat etukäteen.

Viime talvena tuntui, että häihin on ikuisuus. Vuosi vierähti äkkiä, nyt on enää alle puoli vuotta. Onneksi meillä on iso tiimi kaasoja ja bestmaneja auttamassa ja myötäelämässä. Sellaisia häävalmisteluita ja fiiliksiä tällähetkellä, saa nähdä kun hääpäivä lähenee, kuinka paljon alkaa jännittää! Palaillaan!